Optaripurjehtijan vanhemmille


Optimistipurjehdus on parhaimmillaan koko perheen yhteistä toimintaa. Nuorimmat purjehtijat tarvitsevat apuvoimia niin jollan kääntelemisessä rannalla kuin rannalta tai laiturista lähtöjen ja saapumisten yhteydessä.


Kasvava ja kehittyvä purjehtija tarvitsee kuljetusapua harjoituksiin ja kisoihin eri puolille Suomea. Taitojen ja menestyksen kasvaessa tarjoutuu mahdollisuuksia harjoitusleireihin ja -kilpailuihin maailmalla. On myös mahdollista päästä edustamaan Suomea kansainvälisissä kilpailuissa PM-, EM- ja MM-tasolla.



Purjehduksen alkuun pääsee parhaiten jonkun asuinpaikkaa lähellä olevan pursiseuran järjestämillä purjehduskursseilla ja seuran junioritoimintaan osallistumalla. Lista Optimistijollaliiton jäsenseuroista löytyy näiltä sivuilta, samoin tiedossa oleva luettelo eri puolilla rannikko- ja järviseutuja järjestettävistä kursseista. Lisää tietoja pursiseuroista yhteyshenkilöineen sekä Suomen Purjehtijaliiton järjestämästä toiminnasta löytyy Suomen Purjehdus ja Veneily r.y.n www-sivuilta.



Aloittelija pääsee yleensä käyttämään seurojen harjoitusjollia, joten omaa venettä ei aivan ensikerroiksi kannata hankkia. Monilla seuroilla on myös kilpajollia, joten kilpapurjehdusurankin voi aloittaa ilman merkittäviä investointeja. Alusta lähtien on syytä olla sopiva vaatetus:



# sopivat, mukavat ja purjehtijan painon mukaiset veneilyliivit (enemmän jollalla purjehtiva arvostaa mallia, jossa ei ole erillistä kaulusta, nuorimmille purjehtijoille se taas on hyvä turvavaruste)
# tuulta pitävä, kastumista pelkäämätön asu
# keväällä ja syksyllä oloissamme purjehdittaessa kuivapuku tai vähintään peittävä märkäpuku on lähes välttämättömyys, kesällä pärjää hyvin ilmankin
# aurinkolasit ja hyvä päähine (piposta lippikseen) sekä vahvakertoimiset suojavoiteet suojaavat auringon säteiltä
# harjoituksiin mentäessä on hyvä olla mukana varavaatteet; vesielementissä saa helposti vähintään roiskevedestä vaatteensa märiksi ja kotimatka taittuu mukavammin kuivissa vetimissä.



Kun oman jollan hankkiminen tulee ajankohtaiseksi, kannattaa ensiveneeksi hankkia käytetty optimistijolla. Tietoja myynnissä olevista jollista ja varusteista löytyy näiden sivujen yhteydessä olevasta välinepörssistä, veneily- ja muiden lehtien markkinapalstoilta sekä venesatamien ilmoitustauluilta. Optimistijollia on niin paljon, että myös käytettyjen veneiden hintataso on melko ennustettava. Jollaa ostettaessa tärkeätä on paitsi selvittää itselleen sen ja mukana tulevien varusteiden kunto, myös se, onko jollalla mittakirja - ilman sitä kilpailuihin osallistuminen ei ilman mittausta ja mahdollisesti sen edellyttämiä toimenpiteitä onnistu. Optimistijollien rikit (masto ja puomit tarvikkeineen), evät (köli ja peräsin), purjeet ja kellukkeet ovat jonkin verran runkoa enemmän kulutustavaraa, joten niitä voi joutua ostamaan erikseenkin. Myös niitä voi löytää käytettyinä, esimerkiksi jonkun enemmän kilpailevan päivittäessä omaa varustustaan.



Jokaisen purjehtijan täytyy vähitellen oppia rikaamaan jollansa purjehduskuntoon. Alussa siinä tarvitaan vanhemman apua - vanhemmat puolestaan saavat neuvoja rannassa valmentajilta ja jo pidempään asiaa harrastaneilta kohtalotovereiltaan. Kysyvälle vastataan - parhaiten oikeat säädöt oppii ymmärtämään, kun painaa mieleensä - tai kirjaa mieluummin muistiin - eri tilanteissa käytetyt säädöt, seuraa sitä miltä ne näyttävät vesillä jamiten jolla tuntuu kulkevan sekä ja kyselee rannassa toisilta ("miksi teet noin, miten tämä pitäisi tällä kelillä laittaa, miksi tuota muutetaan tuohon suuntaan..."). Perusvinkkejä jollan rikauksesta ja eri säätöjen vaikutuksista löytyy myös kirjallisuudesta.



Pursiseurat tarvitsevat vanhempia myös toiminnan hoitamiseen ja kehittämiseen. Harjoitusten alkaessa ja päättyessä tarvitaan monta henkeä auttamaan jollat vesille, keräämään ja tuomaan taas takaisin jollien rantakärryjä, kuljettamaan harjoituksissa tarvittavia poijuja ja muuta tavaraa. Myös vesillä tarvitaan useampia henkilöitä, niin lennossa tehtävissä säätö- ja huoltotehtävissä että eri purjehtijoiden seuraamisessa. Pientenkin harjoituskilpailujen järjestäminen on helpompaa, jos vesillä on useampi ohjaaja, puhumattakaan seurojen vuorollaan järjestämistä alue- ja kansallisista kilpailuista. Hyvin nopeasti jokaisesta asiasta kiinnostuneesta vanhemmasta tulee hyvin alkeisohjausta tekevä ohjaaja. Purjehtijaliitto järjestää säännöllisesti koulutusta niille, jotka haluavat päästä purjehdusvalmennuksen saloihin syvemmälle.



Jo perusasioiden oppimisen jälkeen kannattaa lähteä kilparadalle oppimaan taktiikkaa ja purjehdusta isommassa joukossa. Kilpailumatkat tarvitsevat autonkuljettajia jollille ja mahdollisille mukaan otettaville turvaveneille sekä tietysti itse purjehtijoille. Käytännössä jokainen kilpailunjärjestäjä toivottaa tervetulleeksi moottoriveneellä kisa-alueelle lähtemään kykenevät, turvaveneenä oman joukkonsa huoltamisen lisäksi toimivat vanhemmat. Moottoriveneellä tulee pysyä vähintään 50-100 m päässä lähimmästä purjehtijasta ja välttää ajamista rata-alueelle. Varsinkin luovilla joku purjehtija on voinut valita hyvinkin erilaisen reitin toisiin nähden, joten purjehtijoiden lähelle joutumista tulee vältää. Hyvän tavan mukaan radalle ei ajeta edes silloin kun jokin alue on tyhjänä (eli kierretään kaikkien kääntöpoijujen ulkopuolelta eikä koskaan ajeta lähtölinjan tai maalilinjan läpi).

Purjehduskilpailujen aikana purjehtijoiden neuvominen johtaa suorituksen hylkäämiseen. Usein järjestetään erillisiä aloittelijakisoja ja -lähtöjä, joissa neuvojen antaminen peräpäässä purjehtijoille on jopa suotavaa, mutta varsinaisissa kisoissa kilpailun aikana (ennen lähtöä annettavasta valmiusviestistä maaliintuloon) ilmeisistäkään kömmähdyksistä ei saa junioriejaan opastaa. Samoin purjehtijoita ohjataan määrätietoisesti noudattamaan hyvää kilpailukäytöstä ja reilua urheilumieltä, jättämään turha huutaminen ja keskittymään taktiikkaan, venevauhtiin ja kilpapurjehdussääntöjen mukaisiin tilan vaatimisiin.



















IODA

© Suomen Optimistijollaliitto r.y. 2017. Kaikki oikeudet pidätetään.